Raivosyndrooma on roskakoppanimitys kaikenlaisille cockerilla esiintyville aggressiivisen käyttäytymisen muodoille. Itse asiassa voidaan kysyä, onko tällaista oireyhtymää olemassakaan, vai onko kyseessä joukko eri syistä ilmenevää hyökkäävyyttä (pelko, dominanssi, epilepsia jne.)? Nimitystä on käytetty myös monilla muilla roduilla ilmenevistä alhaisen hyökkäävyyskynnyksen muodoista (englanninspringeri, berninpaimenkoira jne.).

Oman kokemukseni mukaan suurin osa hankalista cockereista on herkkiä, epävarmoja ja epäluuloisia yksilöitä, jotka ylireagoivat pieniin, jopa mitättömiltä tuntuviin ärsykkeisiin ja tämä reaktio jää päälle. Koira ei pääse ikäväksi kokemansa asian yli. Tällaista käyttäytymistä kutsutaan liialliseksi pehmeydeksi, jonka vastakohta on kovuus. Luonteen kovuus ei siis ole negatiivinen asia, vaan sillä tarkoitetaan koiran kykyä sietää jokapäiväiseen elämään väkisinkin kuuluvia ikäviä asioita ilman ylimitoitettua reagointia. Jos kokematon omistaja tietämättään tarjoaa epäluuloiselle yksilölle lauman johtajan paikkaa, ei koiran heikko psyyke kestä johtajuuteen liittyvää vastuuta, vaan koiralta menee helposti pasmat täysin sekaisin ja ongelma syvenee. Itseensä luottava oikealla tavalla kovahermoinen koira, jolla ei ole pienintäkään taipumusta reagoida ristiriitatilanteissa aggressiivisesti, olisi monelle meistä ihanteellinen kumppani niin näyttöön, käyttöön kuin kotiinkin!

Koira oppii nopeasti, että kun se puree omistajaa, jätetään hoitotoimenpiteet kesken ja koira pääsee luikahtamaan niistä eroon kuin "koira veräjästä". Tämä näkyy monesti trimmaajan vastaanotolla. Kotona jalopeuran lailla riehuva paholainen on trimmaajan pöydällä kuin pieni enkeli. Tai eläinlääkäri saa leikata koiran kynnet, vaikka omistaja ei saisi tulla koiran lähellekään kynsileikkurit kädessä. Mitä useammin koira pääsee toteuttamaan "opittua" aggressiota, sitä syvemmälle se juurtuu koiran käyttäytymiseen. Käytöshäiriöihin on puututtava ajoissa, jos niille halutaan jotain tehdä! Yksin ei kannata jäädä asiaa murehtimaan, vaan on reippaasti lähdettävä kysymään kokeneemmilta neuvoa. Ja joskus nämä "paholaiset", osoittautuvat niiksi "vain kerran elämässä" koiriksi, kunhan alkuvaiheen ongelmista päästään yli ja kunhan omistaja ensin oppii "puhumaan koiraa".

Jalostustoimikunta kerää tietoja hyökkäävästi käyttäytyvistä cockereista. Tiedot ilmoitetaan rodun kasvattajille kerran vuodessa Cockeripäivien yhteydessä. Näin pyrimme yhdessä parantamaan rodun luonnetta. Tässä työssä voit osaltasi auttaa meitä kertomalla mahdollisista ongelmista koirasi kanssa. Avustasi kiittäen jalostustoimikunta: nina.menna (at) kolumbus.fi

Nina Menna, eläinlääkäri

Aggressiivisesti käyttäytyvä koira tulkitsee tilanteita väärin. Koira kokee hyökkäävyyttä aiheuttavat tilanteet itselleen hyvin uhkaavina, vaikka niihin ei todellisuudessa sisältyisikään mitään uhkatekijöitä. Tunne henkeä uhkaavasta tilanteesta saa koiran puolustautumaan "kuin henkensä edestä". Kyseisen koiran kynnys hyökätä on alhainen ja sen perusluonne voi olla hyvinkin epävarma. Alhainen hyökkäävyyskynnys voi johtua koiran perimästä eli sen luonteesta taikka siitä, että koiraa on kohdeltu sen varhaiselämässä kaltoin, jolloin se oppii puolustautumaan hyökkäämällä. Syynä voi myös olla rajoittunut kokemusmaailma pentuaikana. Tällaiselle hyökkäävälle koiralle voidaan yrittää opettaa hyväksyttävämpiä tapoja reagoida. Jos hyökkäävyys johtuu koiran vanhemmiltaan perimästä luonteesta, on siihen vaikuttaminen huomattavan vaikeaa, eikä siitä todennäköisesti koskaan saada täysin luotettavaa kumppania. Ongelman kanssa on joko opittava elämään tai koirasta on luovuttava. Aggressiivisen koiran luovuttaminen toiseen perheeseen ei ole kovinkaan järkevä vaihtoehto, sillä kuten muistatte, meistä vain ani harvat ovat luontaisia koirien käsittelijöitä ja loput joutuvat taidon opettelemaan ja kukaan tuskin ehdoin tahdoin haluaa itselleen hankalaa koiraa vaikeuttamaan elämäänsä.

Aggressiivista käyttäytymistä aiheuttavien tilanteiden välttäminen on yksi keino selviytyä hankalan koiran kanssa. Sekä koiraan, että sen perheeseen suuntautuvalla käytösterapialla ja/tai koiran lääkityksellä voidaan saada aikaan joissakin tapauksissa huomattavaakin tilanteen paranemista, jopa niin, että koiraa uhkaavasta lopettamisesta voidaan luopua. Perheen motivaatiolla on tässä suuri merkitys, sillä heidän on opeteltava kokoaan uusi suhtautumistapa koiraansa. Heidän omistamansa yksilö kun ei sattunutkaan olemaan se helppo koira, jonka he cockerin hankkiessaan uskoivat saavansa.

 

Aggressiivinen käytös lauman jäseniä kohtaan on epänormaalia. Miksi koira kuitenkin saattaa näin toimia? Koira odottaa lauman johtajalta johdon- ja oikeudenmukaista, selkeää johtajuutta. Jos koira kokee lauman johtajan epävarmaksi, epäjohdonmukaiseksi, häilyväksi ja heikoksi, voi koira yrittää saada johdon omiin tassuihinsa ja ongelmat ovat valmiit. Näin ei käy kuitenkaan kaikkien koirien kanssa, vaikka omistaja olisi kuinka kokematon tahansa. Sekä meissä ihmisissä, että meidän koirissamme on perimästä ja ympäristön vaikutuksesta johtuvia eroja.

Pieni osa ihmisistä on luontaisia koirien käsittelijöitä, suuri osa meistä voi käsittelytaidon oppia ja onneksi vain pieni osa ei opi koskaan. Kun yhteen sattuu terävä (nopeasti reagoiva) koira, jolla on alhainen ärsytyskynnys ja ensikertalainen koiranomistaja, joka kuuluu ryhmään ”potentiaaliset onnistujat”, mutta jolta taito vielä puuttuu, on soppa valmis. Omistaja kyllä tämän koiran jälkeen osaa käsitellä ihan mitä petoa tahansa, jos hän vielä uskaltaa koiran hankkia. Kasvattajalle jää tässä suuri ja erittäin vaikea vastuu löytää pennuilleen oikeat omistajat. Hän tuntee parhaiten omat narttunsa ja tietää millaisia koiria niiden edellisistä pentueista on syntynyt. Aloittelijalle olisi pyrittävä löytämään helppo pentu, kun taas harrastekoiran hankkijalle sellainen pentu, jonka psyyke kestää toiminnan asettamat vaatimukset. Hermostunutta tai pelokasta pentua voi olla vaikea sijoittaa mihinkään oikeaan osoitteeseen.

Cockeri ei välttämättä ole helppo aloittelijan koira. Se voi sitä toki olla, mutta tietyin rajoituksin, kun muistetaan mihin tämä rotu on alun perin tarkoitettu. Ei suinkaan seurakoiraksi, vaan sähäkkääksi metsästyskoiraksi, joka ei tiukan paikan tullen ole antanut tuumaakaan periksi painaessaan umpipusikossa lintujen perässä. Siksi jotkut yksilöt vaativat edelleen rankkaa työtä ja johdonmukaisen koulutuksen ollakseen onnellisia koiria. Kuinka moni cockeri turhautuu hihnassa katuja pitkin tallustellessaan, kun tuuli tuo mukanaan jäniksentuoksua tai kynnöspellon keskellä kukkoilee värikäs fasaani? Aikansa nämä aktiiviset yksilöt ehkä pystyvät keräämään höyryä hatun alle, kunnes yhtenä hetkenä pieni mitättömältä tuntuva ärsyke päästää tulivuorenpurkauksen valloilleen! Ja hups, kohtauksen mentyä on taas hetken aikaa tyyntä. Vanha totuus on, että turhautuminen aiheuttaa aggressiota.

Aggressio ilmenee koiralla monin tavoin. Yksi koira saattaa tyytyä vain murahtamaan toisen hyökätessä silmät palaen aggression aiheuttajan kimppuun. Koiralaumassa lauman sisäinen aggressiivinen käytös on lauman toiminnalle vahingollista. Sen estämiseksi on kehittynyt laumajärjestys, jossa johtavassa asemassa oleva koira kertoo muille miten milloinkin toimitaan. Koira, joka ei tähän alistu, joko kohoaa itse johtajaksi tai ”lynkataan” muun lauman toimesta kylmästi. Aggressiivisesti käyttäytyvän koiran tie johtajaksi katkeaa luonnossa yleensä lyhyeen yritykseen. Hyvä johtaja johtaa muilla keinoilla kuin aggressiolla.

 

Usein koiran vetämistä hihnassa pidetään omistajan ja koiran välisenä johtajuusongelmana. Koira vetää, sillä se ei pidä omistajaa johtajanaan. Tähän voi liittyä hihnan kantamista suussa ja sen repimistä tai pureskelua. Asia ei välttämättä ole aivan näin mustavalkoinen, vaan koira voi myös olla uloslähdöstä niin tohkeissaan, etteivät käytöstavat aina ensimmäisenä muistu mieleen.

Vanha tapa on pysähtyä joka kerran ja ottaa koira sivulle perusasentoon istumaan, silloin kun se pyrkii ulkoiluttajan eteen. Koiraa tule kehua, kun se kulkee oikeassa paikassa vetämättä. Tämä vaatii koiran ja ohjaajan hyvää yhteistyötä ja toimii samalla kontaktiharjoitteena. Palkintona voi käyttää myös makupalaa, jos pelkkä kehu ei riitä. Jos sinua askarruttaa miten tämä käytännössä tehdään, kannattaa osallistua koiran kanssa tottelevaisuuskoulutukseen (tiedot saa kennelpiireiltä). Toko-koulutuksesta on koiran hallinnassa muutoinkin apua. Ohjaajan on itse ensin opeteltava, miten koira koulutetaan oikein ennen kuin ryhtyy varsinaiseen asiaan. Toko-kentällä saa tarvitsemaansa ohjausta ja voi kysyä neuvoa kokeneemmilta.

Uudempia tapoja on käyttää vedonestovaljaita tai kuonopantaa, joka painaa koiran pään alas aina hihnan kiristyessä. Tällöin koira tavallaan oppii täysin itse olemaan vetämättä, eikä sitä tarvitse rangaista taikka kehua. Palkitsemisen on nimittäin tapahduttava täysin oikeaan aikaan. Jos oikeasta hetkestä ei ole varmuutta, kannattaa mieluummin käyttää pantaa kuin ensin mainittua perinteistä menetelmää.

Nina Menna, rodulle sydämensä menettänyt eläinlääkäri

 

Liikunnantarve on aina yksilökohtaista: toiset koirat tarvitsevat sitä valtavasti ja toiset tyytyvät vähempään. Noin keskimäärin cockeri tarvitsee paljon liikuntaa. Niin pitkää lenkkiä ei tavallinen ihminen pysty tekemään, etteikö cockeri selviytyisi siitä. Sen kanssa voi juosta ja tehdä pyörälenkkejä (kunhan se on aikuinen). Metsässä se jaksaa olla vaikka koko päivän ja vaelluksella se on hyvä kaveri. Useimmat cockerit nauttivat uimisesta ja vedestä noutamisesta.

Cockeri on rotu, jolla on hyvät ruokahalut. Siksi onkin tärkeää, että ruuan määrää kontrolloidaan ja se saa tarpeeksi liikuntaa pysyäkseen hyvässä kunnossa. Yksi pidempi lenkki päivässä olisi hyvä ja ainakin kerran viikossa sen olisi hyvä päästä toteuttamaan itseään metsälenkkille. Koirapuistot ovat myös hyviä, kunhan muistaa itse kävellä siellä. Nimittäin koirilla on tapana jäädä seisokelemaan, jos omistajakin jää.

Kun koira saa sopivan määrän liikuntaa ja virikettä aivoilleen, se on kotona mukavampi ja rauhallisempi toveri. Koirat turhautuvat helposti, jos niillä on liikaa energiaa ja silloin ne sattavat keksiä omaa puuhaa: tuhota paikkoja kotona tms. Kun huolehditaan koiran liikunnasta ja virikkeiden tarpeesta, vältytään monelta yllätykseltä.

Ulla Ruistola