Cockerspanieli ei ole seurakoira, vaikka sitä nykyisin sellaisena pidetään. Rotumääritelmä mainitsee cockerin olevan "iloinen ja vankka metsästyskoira". Se että cockeri on metsätyskoira, tulisi ottaa huomioon sitä hankittaessa. Cockeri tarvitsee runsaasti liikuntaa ja virikkeitä. Onnellinen on se cockeri, jonka isäntä tai emäntä ottaa sen mukaan syksyllä metsälle.

sisuylsajo2

Cockeri ylösajamassa fasaania (kuvat. Tuomo Kotasaari)

Cockeri on siis englantilainen lintukoira, joka on aikojen kuluessa jalostettu ylösajamaan ja karkoittamaan lintuja ja kaniineja. Rodun nimi tulee lehtokurpasta, joka on englanniksi woodcock. Cockeri on erityisesti kehitetty tiuhaan ja peitteiseen maastoon. Niillä onkin yleensä voimakas taipumus tunkeutua kasvillisuuden alle ja mitä tiuhempaa kasvillisuus on, sen parempi se on koirasta. Oikein koulutettu cockeri sopivasta suvusta on eräs käyttökelpoisimmista koirista, joka metsästäjällä voi olla. Se on innokas ja peloton sekä maastossa että vedessä. Sillä on hyvä nenä sekä karvaiselle että höyhenriistalle. 

Cockeria käytetään myös noutavana koirana. Pienestä koostaan huolimatta sillä riittää yleensä voima ja itseluottamus fasaanikukkojen, metsojen ja rusakoiden kantamiseen.

derbykurppa

Cockerilla nimikkolintu lehtokurppa suussaan (kuva Ulla Ruistola)

Spanielimetsästyksessä koira hakee riistaa tiuhalla siksak-kuviolla metsästäjän edessä haulikonkantaman sisäpuolella (mieluiten alle 15 m). Cockerin haku on pyörivämpää kuin sukulaisensa springerspanielin. Haun tulee kattaa koko kuljettu maasto niin, ettei mikään kohta jää tutkimatta. Lintua ajatellen spanielimetsästys perustuu siihen, että uhka tulee laajalta alueelta. Lintu ei siis tällöin tiedä, mistä suunnasta koira tulee ja painautuu täten tuikasti maahan. Tähän liittyy olennaisena osana koiran riittävä nopeus, joka pitää uhkaa yllä. Oikea hakunopus olisi kevyt laukka. Kun koira osuu linnulle (kaniinille, jänikselle, rusakolle) se ajaa sen liikkeelle ja pysähtyy siihen. Pysähtymnien on tärkeää siksi, ettei koiraan osuisi hauleja. Mikäli saalista saadaan, voidaan antaa koiralle lupa lähteä noutoon. Tällä samalla periaatteella voi cockeria käyttää vesilinnustuksessa. Tällöin haku tapahtuu rannassa ja rantavedessä kahlaten ja uiden.

pikihaastaja

Vauhdikas haku on tärkeää. (Kuva Ulla Ruistola)

Cockerspanielin kouluttaminen metsästykseen ei eroa muiden spanielirotujen kouluttamisesta. Cockerspanielit tosin saattavat olla individualistja ja vaatia siten enemmän lujuutta ja tahdikkuutta kuin muut spanielit. 

Tärkeintä metsästyskoiran koulutuksessa on tottelevaisuus. Tottelematon koira on kouluttamaton, huolimatta siitä, kuinka upea riistanlöytäjä se onkaan. Villi ja kuriton metsästyskoira (mitä rotua tahansa) on enemmänkin riesa kuin siunaus metsätystilanteessa. Se ehkä kehittää hyvän nenän ja löytää paljon riistaa, mutta useammin se enemmänkin pilaa, kuin auttaa karkoittaessaan riistaa liian kaukaa. Tämä on erityisesti totta villeissä spanieleissa. 

Cockerit ovat usein voimakastahtoisia ja siksi tarvitsevat erityistä huomiota alkuopetuksessa ja tottelevaisuuskoulutuksessa. Kouluttajan tulee olla luja, mutta lempeä ja erittäin kärsivällinen. Tämä tarkoittaa, että on sitä parempi, mitä vähemmän on rangaistuksia. Tämä ei tarkoita sitä, että rangaistukset tulee kokonaan unohtaa. Rankaiseminen harkitsemattomasti ja näyttämättä, missä virhe on, kehittää kahden tyyppisiä koiria: arkoja tai itsensä miellyttäjiä.