Cockerspanieli metsästyskoirana
Cockerspanieli – pieni taskuraketti
Harva suomalainen tietää, että cockerspanieli on Englannissa ”Major Gundog”-rotu eli se on labradorinnoutajan ja englanninspringerspanielin jälkeen suosituin lintukoirarotu ja nimenomaan metsästyskäytössä. Rodun koirat kilpailevat todella aktiivisesti field trialeissa eli paikallisissa metsästyskokeissa ja niillä on siellä oma luokkansa.
Cockerspanielilla metsästetään erityisesti kanalintuja (fasaani, peltopyy, pyy, teeri, metso, riekko), lehtokurppia, vesilintuja, jäniksiä ja rusakoita. Cockeri sopii mainiosti myös sorsa- tai kyyhkypassiin noutavaksi koiraksi. Cockeri sopii monenlaiseen metsästysmaastoon pelloilta metsään ja vesistöistä tuntureille, mutta on vertaansa vailla pienemmillä alueilla, joilla tarvitaan esimerkiksi aluskasvillisuuden tarkkaa perkaamista tai koiran turvallisuuden kannalta on parempi, että koira hakee melko lähellä ohjaajaa (esimerkiksi pirstaleiset, pienemmät metsästysalueet tai teiden tai taajaman läheisyys). Cockerin kanssa pääsee tutustumaan ylösajavalla koiralla metsästämisen vauhdikkaaseen ja jännittävään menoon. Cockerit ovat iloisia, älykkäitä ja hyvin miellyttämisenhaluisia, ja siten lintukoiraksi kohtuullisen helppoja kouluttaa. Cockeria hankittaessa on syytä muistaa, että kyseessä on erittäin energinen ja toiminnantarmoinen rotu, joka tarvitsee tarpeeksi tekemistä, liikuntaa ja aktivointia. Jotta cockerin kanssa voi tuloksekkaasti metsästää, se tarvitsee johdonmukaisen koulutuksen. Cockerspanieli on myös hyvin hauska ja kekseliäs, huumorintaju helpottaa arkea.
Rotu on kotimaassaan jakautunut tiukasti show-tyyppiin ja working-tyyppiin, eli näyttely- ja käyttölinjaan. Eri tyyppeihin jakautuminen alkoi jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kuitenkin vielä 1950-luvulla selkeästi näyttelylinjaisia koiria kilpaili field trialeissa. Nykyään linjoja saatetaan välillä sekoittaa toisiinsa, mutta harvemmin systemaattisesti tai tavoitteellisesti jalostaen. Näyttelylinjalta puuttuvat käyttötulokset ja käyttölinjaisilta näyttelytulokset. Poikkeus vahvistaa tietysti säännön: FT Ch Speckle of Ardoon oli näyttelylinjaisen isän ja käyttölinjaisen äidin jälkeläinen. Se voitti 1970-luvulla kolme kertaa peräkkäin mestaruuden ja on näin ollen edelleenkin kaikkien aikojen voittoisin spanieli mestaruuksissa mitaten. Ja on moneen kertaan jokaisen nykypäivänä elävän working-linjaisen cockerin sukutaulussa.
Show-tyypin ja working-tyypin erottaa selvästi ulkomuodosta. Jokainen on varmasti nähnyt näyttelylinjaisen cockerin. Käyttölinjainen on ulkomuodoltaan sporttisempi, niillä on paljon vähemmän karvaa, korvat ovat yleensä korkeammalle kiinnittyneet ja kallo on leveämpi. Niiden runko on yleensä myös pidempi kuin näyttelylinjaisella. Ne ovat kokoonsa nähden hyvin voimakkaita ja kestäviä.
Alla kuvat rodun kahden eri jalostuslinjan edustajasta.
Käyttölinjan uros. Kuva: Nina Menna.
Näyttelylinjan narttu. Kuva: Taava Nevapuro.
Cockeri on siis englantilainen lintukoira, joka on aikojen kuluessa jalostettu ylösajamaan ja karkoittamaan lintuja ja kaniineja. Rodun nimi tulee lehtokurpasta, joka on englanniksi woodcock. Cockeri on erityisesti kehitetty tiuhaan ja peitteiseen maastoon. Niillä onkin yleensä voimakas taipumus tunkeutua kasvillisuuden alle. Koulutettu cockerspanieli on tehokas ja toimiva metsästäjän apulainen. Se on innokas ja peloton sekä maastossa että vedessä ja sillä on hyvä nenä sekä karvaiselle että höyhenriistalle. Cockeria käytetään myös noutavana koirana. Pienestä koostaan huolimatta sillä riittää yleensä voima ja itseluottamus fasaanikukkojen, metsojen ja rusakoiden kantamiseen.
Spanielimetsästyksessä koira hakee riistaa tiuhalla siksak-kuviolla metsästäjän edessä haulikonkantaman sisäpuolella. Cockerin haku on pyörivämpää kuin esimerkiksi sukulaisensa springerspanielin. Haun tulee kattaa koko kuljettu maasto niin, ettei mikään kohta jää tutkimatta. Lintua ajatellen spanielimetsästys perustuu siihen, että uhka tulee laajalta alueelta. Lintu ei tällöin tiedä, mistä suunnasta koira tulee ja painautuu tiukasti maahan. Koiran liikkeen riittävä nopeus pitää uhkaa yllä. Kun koira osuu linnulle (kaniinille, jänikselle, rusakolle) se ajaa sen lentoon (liikkeelle) ja pysähtyy. Pysähtyminen on tärkeää, jotta metsästäjä voi turvallisesti pudottaa riistan. Mikäli onni on myötä ja saalista saadaan, koira saa luvan noutaa riistan. Vesilinnustuksessa koira etsii riistaa kahlaten ja uiden.
Cockerspanielin kouluttaminen metsästykseen ei eroa muiden spanielirotujen kouluttamisesta. Cockerspanielit tosin saattavat olla individualisteja ja vaativat johdonmukaisuutta, tahdikkuutta ja joskus myös oveluutta. Tärkeintä metsästyskoiran koulutuksessa on yhteistyö. Tottelematon ja omiaan touhuava metsästyskoira (mitä rotua tahansa) on enemmän haitaksi kuin hyödyksi metsästystilanteessa. Se ehkä kehittää hyvän nenän ja löytää paljon riistaa, mutta useimmiten se pilaa metsästystilanteet karkottaessaan riistaa liian kaukaa.
Cockerit ovat usein voimakastahtoisia ja kekseliäitä. Metsästyskoulutus vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja vaivannäköä. Metsästyskoulutukseen kannattaa tutustua jo ennen kuin tekee lopullisen päätöksen pennun hankkimisesta ja viimeistään silloin, kun odottaa pentua syntyväksi.
Cockerin hyvät puolet
Merkittävimmät ovat pieni koko, tehokkuus ja tarkkuus riistan löytämisessä. Hyvin koulutettu cockeri on tehokas metsästäjän apulainen ja pienen kokonsa puolesta se menee sellaisiinkin paikkoihin, mihin suuremmat rodut eivät pääse. Parhaimmillaan cockeri on suhteellisen suuressa riistatiheydessä ja tiheiköissä, joihin suuri koira ei mahdu. Nykyisellään metsästysmaastot ovat välillä pieniä tai pirstaleisia, jolloin tehokas, lähellä metsästävä koira on tarpeen. Cockeri on omimmillaan lehtokurppajahdissa, johon se on alun perin jalostettukin. Pääosin cockerit ovat kevytrakenteisia, eikä tassujen, ym, vaurioiden riskit ole niin suuret kuin isommilla roduilla. Cockeri on helppo kuljettaa mukana pienen kokonsa vuoksi ja se on myös erittäin sopeutuvainen erilaisiin olosuhteisiin. Lisäksi se on erittäin energinen ja toiminnantarmoinen, joten se jaksaa työskennellä raskaissakin maastoissa. Ne ovat myös väsymättömiä noutajia. Ne ovat myös erittäin sosiaalisia niin muiden koirien, kuin ihmistenkin kanssa. Viimeinen, mutta ei aivan merkityksetön asia on se, että cockeri on keskimäärin erittäin hauska koira, jonka kanssa puuhatessa ei tulee tylsää.
Cockeri sopii mainiosti suomalaisiin metsästysmaastoihin ja on monikäyttöinen metsästyskoira.
Cockerin huonot puolet
Cockerin huonoksi puoleksi voidaan mainita koko, joka saattaa esimerkiksi paksun ja upottavan lumipeitteen kanssa tai kylmässä vedessä muodostua ongelmaksi. Tosin ne ovat hyvin sitkeitä, joten talvikaan ei ole este niille, korkeintaan hidaste.
Toinen ongelma on, että näyttelylinjaisilla joillakin yksilöillä on vähäinen kiinnostus riistaan ja suhteellisen alhainen miellyttämisenhalu ja koulutettavuus. Näyttelylinjaista valittaessa on syytä olla tarkka, millaisen pennun ottaa. Turkin hoito tuottaa myös ongelmia näyttelylinjaisten kanssa.
Kuva: Jaana Sagulin.
Aurinko nousee taivaanrannasta, maa kimaltaa kastepisaroista ja usvaa vielä leijailee maiseman yllä. Pieni musta spanieli tutkii iloisesti ja vauhdilla ojanpientaretta. Metsästäjällä on haulikko valmiina, sillä spanieli on kiihdyttänyt hännän heilutustaan. Kas nyt tapahtuu: komea fasaanikukko lähtee rääkäisten lentoon ja pikku spanieli jää odottamaan mitä tuleman pitää. Metsästäjä pudottaa linnun ja antaa pienelle ystävälleen luvan lähteä noutoon. Spanieli lähtee innolla ja tulee pian takaisin iso kukko suussaan. Miten se oikein mahtuukaan pieneen suuhun? Innokkaan luovutuksen jälkeen koira jää odottamaan uutta käskyä.