Taipumuskoe

Spanielien taipumuskokeen lyhyt oppimäärä

Nimensä mukaisesti taipumuskoe mittaa spanieleiden taipumuksia, ei koulutettuja ominaisuuksia. Osallistua saavat kaikki roturyhmiin 8.2 ja 8.3 kuuluvat rodut. Alaikäraja on 9kk, yläikärajaa ei ole. Koiran tulee olla rekisteröity ja asianmukaisesti rokotettu. Myös kivesvikainen uroskoira saa osallistua. Kokeeseen voi osallistua kuinka monta kertaa tahansa, ja se arvostellaan asteikolla hyväksytty/hylätty. Hyväksytystä suorituksesta käytetään lyhennettä SPA 1. Kokeessa on viisi osa-aluetta, jotka kaikki tulee suorittaa hyväksytysti saadakseen hyväksytyn kokonaisarvostelun.

Sosiaalinen käyttäytyminen

Tuomari kokoaa oman ryhmänsä lähettyvilleen, ja seuraa siinä koirien käyttäytymistä ryhmässä. Koirat ovat kytkettyinä, ja tuomari käy vuorotellen tervehtimässä kaikkia. Koiran tulee kyetä tulemaan toimeen toisten ihmisten ja koirien kanssa, eikä se siis saa olla aggressiivinen tai osoittaa suurta arkuutta vieraita ihmisiä ja/tai koiria kohtaan. Koirien sukupuolten väliset luonne-erot tulee kuitenkin ottaa huomioon.

Haku ja laukaus

Hakuosuudella koiran tulisi liikkua reippaasti metsässä ja olla kiinnostunut metsän tuoksuista. Aikaa hakuosuuteen voidaan käyttää max. 20 min. josta ajasta ainakin 5min. koiran tulisi liikkua vähintään 10 metrin päässä ohjaajasta, kuitenkin pitäen yhteyttä tähän. Ohjaaja voi suorituksen aikana kehua, kannustaa ja ohjata koiraansa. Hakuosuuden aikana ammutaan haulikolla yksi laukaus (n. 25m. päässä koirasta, kun koira etenee ohjaajasta poispäin) josta koira ei saa lamaantua. Se saa sitä kyllä säpsähtää, mutta sen tulisi vähintäänkin ohjaajan kannustamana pystyä jatkamaan metsän hajujen omatoimista tutkimista. Kun tuomari on mielestään nähnyt riittävästi, pyytää hän ohjaajaa kutsumaan koiran luokseen ja kytkemään sen.

Jäljestys

Jäljestysosuudella jokaiselle koiralle tehdään juuri ennen jäljestykseen lähtöä n. 120m pitkä laahausjälki. Jälki tulee tehdä riistaeläimellä (tavallisimmin kani tai fasaani), joka jätetään kaadoksi jäljen päähän. Noin puolivälissä jälkeä on yksi 90 asteen kulma. Koiralle näytetään jäljen alku, ja ensimmäisen kymmenen metrin matkan sitä saa jäljellä ohjata. Tämän jälkeen koiran tulisi suoriutua kaadolle omatoimisesti, ohjaajan seuratessa koiraa n. 6 metrin mittaisen narun päässä. Jos koira hukkaa jäljen, se voidaan kertaalleen palauttaa puhtaalle jäljelle. Toinen jäljeltä eksyminen hylkää suorituksen. Kaadolle tultaessa koira ei saa sitä pelätä tai raadella. Aikaa jäljestysosuuteen voidaan käyttää max. 10 min.

Vesityö

Vesityöosuudella ohjaaja heittää koiran nähden riistapukin tai riistalinnun veteen niin, että koiralle tulee uimamatkaa vähintään 5m. rannasta poispäin. Kokeen järjestäjä varaa riistapukit koepaikalle, mutta myös omaa riistapukkia tai lintua saa käyttää, kunhan hyväksyttää sen ensin tuomarilla. Mikäli koira ei hae ensimmäistä riistapukkia tai uimamatkasta tulee liian lyhyt, on ohjaajalla mahdollisuus heittää toinen pukki / tehdä uusi heitto. Lisäksi kiviä saa käyttää houkuttimena. On toivottavaa, että koira tuo riistapukin kuivalle maalle. Hyväksyttyyn suoritukseen kuitenkin riittää, että koira tuo riistapukin rannalle tai rannan tuntumaan niin, että ohjaaja voi sen varpaita kastelematta rantavedestä poimia. Aikaa uimasuorituksen voidaan käyttää enintään 5min.

Tottelevaisuus

Tottelevaisuudelle ei ole omaa erillistä suoritusta vaan sitä tarkkaillaan kaikissa osa-suorituksissa. Ihan perus arkitottelevaisuus riittää. Koira, joka pysyy ohjaajansa käsissä ja tulee kutsuttaessa luokse osoittaa siis taipumuskokeessa hyvää tottelevaisuutta.

Lisäksi arvostelulomakkeessa on kohta yhteistyö ja yleisvaikutelma, johon tuomari muutamalla sanalla positiivisessa hengessä kuvaa koiran halua toimia yhteistyössä ohjaajansa kanssa.

 

Miksi lähtisin taippariin?

…vai pitäisikö ennemminkin kysyä miksi en lähtisi? Vaikka puhutaankin taipumusKOKEESTA, niin kyseessä on ennemminkin mukava ja rentohenkinen päivä metsässä, kivojen koiramaisten tehtävien parissa. Taipparissa on mahdollisuus päästä kokeilemaan, minkälaisia taipumuksia sillä omalla cockerilla kenties voisi olla ihan oikeisiin lintukoiran töihin. Ja onpa moni taipparijäljen jälkeen innostunut kokeilemaan koiransa kanssa myös jäljestyspuoltakin. Koska kyse on nimenomaan koiran taipumuksia mittaavasta kokeesta, voi taippariin osallistua ilman mitään sen suurempaa koiran kouluttamista.

Normaalia kotikoiran elämää viettäneellä cockerilla, joka on liikkunut vapaana metsässä, ja saanut mahdollisuuden oppia uimaan, pitäisi olla kaikki taipparissa tarvittavat taidot tassuissaan. Metsässä liikkuessaan ne ovat suorastaan huomaamattamme harjoittaneet nenäänsä, ja selviävät usein jo pelkästään tämän omatoimisen harjoittelun avulla niin hausta kuin jäljestysosuudestakin. Sosiaalinen käytös puolestaan tulee automaattisesti treenattua ihan päivittäisessä arjessa, jos sen oman koiran kanssa liikkuu yhtään missään ihmisten ilmoilla.

Vesinouto on kuitenkin ehkä se asia, jota vähän kannattaa etukäteen harjoitella, etenkin jos oma koira ei ole mikään himo-uimari, ja poimi kyselemättä suuhunsa ihan mitä tahansa. Taipparirannat ovat yleensä varsin nopeasti syveneviä, joten uimaan lähteminen pitää olla koiralle melko varmaa, jotta se myös taipparitilanteessa uskaltaa tassunsa pohjasta irrottaa. Jos se lisäksi törmää riistapukkiin ensimmäisen kerran elämässään siellä taipparilammikossa, niin se saattaa hämmästyksestä jäädä suuhun poimimatta. Pienellä harjoituksella voi siis vähentää työtapaturman riskiä tässä kohdassa. 🙂

…Niin ja mitä sitten, vaikka tällä kertaa ette saisikaan hyväksyttyä tulosta? Joka tapauksessa vietitte kivan päivän yhdessä, saitte uusia kokemuksia, ja opit ehkä jotain uutta omasta koirastasikin. Aika paljon yhdelle päivälle, eikö totta? Eiköhän siis tänä kesänä täytetä taipparit cockerspanieleilla, ja lähdetä tekemään uutta ennätystä taipparilastoihin. 🙂

Teksti: Johanna Kääriäinen