Tietoa cockereista

Hitunen historiaa

Cockerspanieli on erittäin vanha englantilainen lintukoirarotu. Kielentutkijat ovat löytäneet spanieliksi tulkitun sanan 1300-luvulta peräisin olevasta lakitekstistä. Ensimmäinen kerran itse sana ”spanieli” esiintyy 1320-luvulta peräisin olevassa runossa. Lintukoiria käsittelevässä, 1790-luvulla ilmestyneessä kirjassa mainitaan ensimmäisen kerran sana ”cocker”. Omaksi rodukseen cockeri erotettiin virallisesti vasta vuonna 1901. Suomeen ensimmäiset cockerit tulivat 1930-luvulla ja 1950-luvusta lähtien se on ollut jatkuvasti yksi suosituimmista koiraroduista maassamme.

Näyttelylinjainen vai käyttölinjainen cockerspanieli

Cockerspanieli rotuna jakautuu näyttely- ja käyttölinjoihin. Näitä kutsutaan myös show- ja working-linjoiksi. Linjoja myös yhdistetään, tällöin puhutaan seka- tai kaksilinjaisista cockerspanieleista. Kaikkien linjojen edustajat ovat yhtä lailla puhdasrotuisia cockerspanieleita silloin, kun ne on rekisteröity Suomen Kennelliittoon. Sukutauluissa linjat voi erottaa toisistaan lähinnä kennelnimien ja sukutaulussa olevien koirien titteleiden perusteella. Linjojen jakautuminen johtuu erilaisista painotuksista jalostuksessa. Näyttelylinjaisten jalostuksessa painotetaan enemmän ulkomuotoa ja käyttölinjaisten jalostuksessa käyttöominaisuuksia. Valtaosa cockerspanieleista Suomessa on näyttelylinjaisia.

Ulkomuoto

Parhaiten tunnistettava ja monelle tutumpi, ns. perinteinen cockerspanieli, on näyttelylinjainen. Pääsääntöisesti näyttelylinjaisen cockerspanielin runko on neliömäinen, käyttölinjaisen runko taas pidempi ja urheilullisempi. Näyttelylinjaisten cockerspanielien ulkomuoto ja koko ovat hyvin ennustettavissa ja ne noudattavat jotakuinkin rotumääritelmää. Käyttölinjaisilla taas ulkomuoto ja koko vaihtelevat paljon. Näyttelylinjaisilla cockerspanieleilla korvat ovat kiinnittyneet silmien korkeudelle, käyttölinjaisilla ylemmäs. Tämä vaikuttaa koiran ilmeeseen. Pääsääntöisesti näyttelylinjaisilla on runsaampi turkki kuin käyttölinjaisilla, mutta myös linjojen sisällä on vaihtelua. Turkki on aina hoidettava linjasta riippumatta. Näyttelylinjaisella koiralla turkin hoito voi vaatia enemmän, mutta valintaa eri linjojen välillä ei tule tehdä pelkästään turkin perusteella.

Luonne ja käyttöominaisuudet

Luonteen ja käyttöominaisuuksien osalta linjoissa on eroja.  Rodun sisällä on paljon vaihtelua, joten cockerspanieli sopii hyvin monenlaisiin perheisiin ja erilaisiin tarpeisiin. Linjan valinta tulee tehdä sen mukaan, mihin käyttötarkoitukseen cockerspanielin haluaa. Päätöksen tueksi on hyvä käydä tutustumassa monen eri kasvattajan koiriin. Samassakin linjassa eri kennelien koirissa voi olla huomattavia eroja luonteen ja ulkonäön suhteen – riippuen siitä, mihin kasvattaja jalostuksessa kiinnittää huomiota ja mihin hän jalostusvalinnoillaan pyrkii.

Käyttölinjainen cockerspanieli on nimensä mukaisesti jalostettu käyttöön. Cockerspanieli on alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan metsästyskoira ja riistavietti on edelleen vahva. On hyvä tiedostaa, että myös monella näyttelylinjaisella yksilöllä on hyvä riistavietti, vaikka se on jalostusvalintojen seurauksena laimentunut ja joiltakin yksilöiltä kadonnut lähes kokonaan. Pääsääntöisesti käyttölinjaisten cockerspanielien miellyttämisenhalu ja koulutettavuus on hyvä, sillä muuten vahva riistavietti olisi hankala hallita. Linjojen välillä suurimmat erot luonteissa ovatkin juuri edellä mainitut miellyttämisenhalu ja koulutettavuus. Oli linja mikä hyvänsä, on cockerspanieli aina iloinen, vilkas, osallistuva ja innokas. Jos haluaa koiran, joka ei seuraa omistajaansa joka paikkaan, tulee valita joku muu rotu.

Cockerspanieli on aktiivinen rotu ja käyttölinjainen cockerspanieli on vielä näyttelylinjaistakin aktiivisempi. Näyttelylinjaisesta cockerspanielista saa todella kivan harrastuskoiran lähes kaikkiin lajeihin, mutta se ei turhaudu, vaikka sen kanssa ei harrastettaisi aktiivisesti. Käyttölinjainen cockerspanieli taas tarvitsee rodulle tyypillistä tekemistä ja erittäin aktiivista harrastamista tai se turhautuu. Mikäli haluaa osallistua näyttelyihin ja samalla harrastaa metsästystä, kannattaa hankkia näyttelylinjainen cockerspanieli, jonka vanhemmilla metsästetään, molemmilla on spanielien taipumuskokeesta hyväksytty tulos tai vähintään toisella vanhemmista on tulos spanielien metsästyskokeesta. Myös näyttelylinjaisesta cockerspanielista on täysin mahdollista saada toimiva metsästyskoira. Metsästystoimikunta voi antaa vinkkejä pennun hankintaan.

 

Kuva Pinja Hyvönen

Rakenne

Tyypillinen cockerspanieli on avoin, vilkas, ystävällinen ja ihmisrakas—seurakoira vailla vertaa! Cockerin korkeus on n. 38–41 cm ja paino vaihtelee 12–15 kg:n välillä. Yleisvaikutelmaltaan cockeri on sopusuhtainen ja tiivis. Aikuisen koiran karvapeite on suoraa, rungonmyötäistä ja silkkistä. Korvat, rinta, vatsanalus ja raajojen takaosat ovat hapsukkaat.

 

 

 

 

Väreissä löytyy

Cockerien väriskaala on erittäin laaja, ja periaatteessa rotu voidaan jakaa kahtia kirjaviin (valkoista mukana) ja yksivärisiin, mutta kyseessä on sama rotu. Hyväksyttävät 18 väriä ovat:

Yksiväriset: musta, punainen, golden (vaalea kullanpunainen), maksa eli liver (suklaan- ja maksanruskea), black and tan (musta punaisilla merkeillä) ja liver and tan (maksanvärinen punaisilla merkeillä), lisäksi on olemassa soopelinvärisiä (punainen, jolla on karvanpäät mustia) cockereita, mutta ainakin Suomessa ne jäävät palkitsematta näyttelyissä.

Kirjavat: mustavalkoinen, blue roan, punavalkoinen, orange roan, keltavalkoinen, lemon roan, maksavalkoinen, liver roan, tricolour, blue roan tan, maksavalko tan ja liver roan tan. ”Roan” tarkoittaa, että valkoinen karva on tasaisesti sekoittunut värillisen karvan joukkoon ja musta-, puna- tai keltavalkoinen turkinväri on sellainen, jossa valkoisella pohjalla on värillisiä läiskiä.

 

Soopeli-värit eivät ole sallittuja. Näitä värejä kuitenkin esiintyy rodussamme aina silloin tällöin.

Cockerin koulutus

Cockeri ei vaadi kovaa, ankaraa koulutusta, tavallinen tapakasvatus perheessä riittää. Usein cockerit voivat kuitenkin olla varsin itsepäisiä ja voimakastahtoisia, joten laumajärjestys tulisi olla kotona selvä. Ja koska kyseessä on käyttökoirarotu, se ei sovellu ihan puhtaasti ”sohvakoiraksi”. Sen tulisi saada riittävästä liikuntaa ja tehtäviä, jotka aktivoivat sen aivoja.

Cockerin kanssa voi harrastaa

Jos haluat uuden harrastuksen koirien parissa, ovat mahdollisuudet cockerin kanssa lähes rajattomat. Cockeri on helposti koulutettava, fyysisesti kestävä ja energinen koira, joka soveltuu erinomaisesti lintujen ja kanien metsästykseen. MEJÄ-koirana cockerspanieli on erittäin suosittu. Cockerin kanssa voi myös harrastaa tottelevaisuuskoulutusta (TOKO) tai agilitya. Cockeri on myös hurmaava ja tyylikäs näyttelykoira. Erinomaisen hajuaistinsa vuoksi cockereita on koulutettu myös haavoittuneen hirven jäljestykseen, rauniokoiraksi ja tullille huumekoiraksi. Myös ”kanttarellien metsästys” on cockerille helppoa, kunhan se tajuaa idean. Koulutuksen vaiva palkitaan tässä tapauksessa omistajalle herkullisina nautiskeluhetkinä.

Perushoito

Cockerspanielin perushoitoon kuuluu turkin säännöllinen kampaaminen, pesu ja trimmaus. Turkin selvittely tulee tehdä viikottain turkinlaadusta riipuen (varsinkin mustilla ja blue roaneilla pariinkin kertaan viikossa) ja trimmaus turkin laadusta ja pituudesta riippuen 4–8 kertaa vuodessa. Turkin säännöllinen trimmaus auttaa pitämään turkin helposti hoidettavana. Trimmaamisen oppii helposti itsekin. Turkki trimmataan aina myös ennen näyttelyä. Cockeri pestään aina, kun se tuntuu likaiselta. Samoin kannattaa varsinkin metsälenkkien jälkeen selvittää turkki ja poistaa tarttuneet risut ja tikut, sillä muuten turkki meneekin takkuun entistä helpommin, eikä koirallakaan ole kiva olla neulasten pistellessä.

Terveys

Cockerspanieli on terverakenteinen ja terve rotu. Cockerin korvat ovat mainettaan helppohoitoisemmat ja asiallisesti hoidettuna yhtä huolettomat kuin millä tahansa rodulla. Korvien suuaukon ympärillä olevat karva pidetään lyhyinä ja tarpeen tullen korvat puhdistetaan siihen tarkoitukseen olevalla aineella.

Cockerspanielipentueen rekisteröinnin ehtona on, että vanhemmat on tatuoitu/mikrosirutettu, lonkkakuvattu ja silmätarkastettu. Tällä pyritään takaamaan, että rotu pysyy mahdollisimman vapaana perinnöllisistä sairauksista ja vioista. Yleensä lonkkakuvatuista koirista yli 80% on täysin terveitä ja silmätarkastetuista n. 98% ei osoittanut oireita perinnöllisistä silmäsairauksista (PRA, HC ja RD).

 

Mistä hankkisin pennun?

On samantekevää, hankitko pentusi kennelistä vai kotikasvattajalta. Tärkeää sen sijaan on, että kasvattaja on perehtynyt rotuunsa ja panostaa siitoskoiriensa korkeaan laatuun niin terveyden, ulkomuodon kuin luonteenkin suhteen. Hyvä, asiansa osaava kasvattaja pystyy tarjoamaan pennuilleen parhaat mahdolliset lähtökohdat kehittyä terveeksi ja tasapainoiseksi koiraksi. Hyvältä kasvattajalta saat hoito-ohjeet pentuasi varten sekä tukea ja neuvoja aina, kun niitä tarvitset. Pentujen kasvattaminen syntymästä luovutusikään vaatii asiantuntemusta!

Pennun alin luovutusikä on 7 viikkoa, mutta yhtä hyvin voit ottaa jo vanhemmankin pennun, kunhan se on sosiaalistettu hyvin kasvattajan luona. Pennun kiintyminen uuteen perheeseensä ei ole iästä kiinni!

Pentuvälittäjältämme saat aina uusimmat tiedot myytävistä ja varattavissa olevista pentue.