Metsästys
Miksi metsästyskoiraksi cockerspanieli?
-Tiina Karlström
Cockerspanieli on alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan metsästyskoira, tarkemmin sanottuna ylösajava ja noutava lintukoira, jonka riistanhaku tapahtuu nopeatempoisena, haulikon kantaman (20-30 m) sisäpuolella. Haun tarkoituksena on haravoida edessä olevan maaston riistanhajuja. Haun aikana koira etenee maastossa siksak-kuviolla ja analysoi hajuaistillaan siellä olevaa tilannetta. Kun riistan haju osuu kuonoon, koira viestii tilanteesta ihmiselle hännän liikkeen ja hakutyöskentelytahdin kiihtymisenä. Hakukuvion tulee silti koko ajan pysyä koossa, sillä riistanhajun aistimisen jälkeen hakukuviolle tulee toinen, edellistä vaihetta kenties tärkeämpi merkitys. Sen tulee pitää havaittu riista paikoillaan, jotta päästään sen lähelle ja mahdollisimman hyvälle ampumaetäisyydelle.
Kun spanieli liikkuu nopeasti edestakaisin, ei edessä oleva riistaeläin pysty päättelemään vaaran tulosuuntaa. Eläin luulee spanielin juoksevan siitä koko ajan ohitse. Tilanne saa sen painautumaan paikoilleen ja luottamaan piiloutumiskykyynsä. Kun koira on muutaman metrin päässä riistaeläimestä, se sinkoaa pakoon – suoraan ohjaajan aseen ampumasektorille. Koulutettuna se pysähtyy riistan lähtiessä liikkeelle tarjoten metsästäjälle turvallisen ampumatilaisuuden. Onnistuneen riistalaukauksen jälkeen cockerspanieli suorittaa luvan saatuaan tehokkaan noudon.
Metsästysominaisuuksilla tärkeä rooli
Alkuperäiseen käyttötarkoitukseen sisältyy cockerspanielin luontainen halukkuus olla lähellä ihmistä ja tehdä tuloksekasta yhteistyötä hänen kanssaan. Rodun yksilöillä on myös luontainen tarve kanniskella erilaisia esineitä ja tuoda niitä ihmiselle. Nämä ominaisuudet ovat tehneet rodusta suositun myös muihin harrastuksiin kuin metsästykseen. Ominaisuudet tekevät cockerspanielista miellyttävän ja touhukkaan seurakoiran, joka viihtyy tiiviisti kaikissa perheen touhuissa. Cockerspanieli on edelleen myös suosittu metsästyskoirarotu. Vaikka vain pieni osa rodun yksilöistä työskentelee varsinaisen metsästyskoiran roolissa, on rotujärjestön tehtävänä ylläpitää ja kehittää rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta. Niitä henkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia, jotka geneettisen perimän kautta tekevät rodusta sen harrastajien keskuudessa miellyttävän koiran omistaa.
Cockerspanielille kaikkein mieluisinta työtä on nimenomaan riistan etsiminen. Ampumatta jääneet tilanteet tai ohiampumiset eivät cockeria haittaa, vaan se on mahdollisuus päästä hakemaan uuttaa riistatilannetta. Positiivisen asenteensa vuoksi cockeri on mitä mukavin kaveri suomalaisiin metsästysmaastoihin. Cockerspanieli on helppoa pitää perhekoirana myös varsinaisen metsästysajan ulkopuolella, koska se kokonsa puolesta kuuluu pienimpiin metsästyskoirarotuihin. Cockeri viihtyy aina siellä, missä ihmisetkin ovat. Yksinään tarhassa asujaksi siitä ei ole.
Metsästyskokeiden rooli on tärkeä yhtenä koirien jalostuksen työkaluna. Kasvattajien tehtävänä on turvata koirien haluttujen ominaisuuksien siirtäminen myös seuraavaan sukupolveen, mahdollisimman laajalla geenipohjalla. Jokaisen koiran 1-2 koetulosta antaa siihen kaivattavaa tietoa ja useammalla koekäynnillä saadaan varmempi tieto. Vaikka kaikki eivät ole jalostuskoiria, silti jokaisen koiran tulos kertoo sen vanhempien ja suvun ominaisuuksista. Metsästystä harrastavat cockerspanieliharrastajat viihtyvät paljon yhdessä. Vuotuisia Cockerspanielit ry:n organisoimia tapahtumia ovat alkukevään metsästyskoulutusviikonloppu ja syksyisin yhdistetty, pitkän perinteen omaava Cockerspanieleiden Mestaruus – ja nuorten koirien Derby-viikonloppu. Ne ovat rodun kasvattajille ja metsästyksen harrastajille tärkeitä tapahtumia, jossa tapaa kasvotusten lajin harrastajia koirineen ja saadaan vuotuinen katsaus rodun jalostuksellisesta tilanteesta alkuperäisen käyttötarkoituksen suhteen.
Mikäli cockeri kiinnostaa metsästyskoirana ja haluat lisätietoja, ole yhteydessä Cockerspanielit ry:n metsästystoimikuntaan.
Tilanne Suomessa, näyttöön vai käyttöön vai molempia?
Cockerspanieli on Suomen lukumääräisesti suurin spanielirotu ja rotua käytetään täälläkin jonkin verran metsästykseen. Rodussa on kaksi linjaa, näyttelylinja ja käyttö/metsästyslinja. Rotu on pienikokoinen, mutta kestävä, vauhdikas ja helposti oppiva. Se on myös varsin vilkas. Sillä on usein erittäin vahva riistavietti, hyvä nenä, ja suuri luottamus itseensä, jonka avulla se noutaa jopa rusakoita. Vaikka koira on pienikokoinen, se on usein erittäin omatoiminen ja voimakastahtoinen. Rotu vaatii siis johdonmukaisen kasvatuksen.
Ensimmäinen metsästyslinjainen cockeri on tuotu Suomeen vuonna 1999, ja vuonna 2012 Suomessa oli reilu sata metsästyslinjan cockeria. Tämän jälkeen määrä on ollut tasaisessa kasvussa ja pentuja syntyy vaihtelevasti vuosittain. Metsästyslinjainen on varma valinta metsästyskoiraksi, sillä voidaan sanoa, että jokaisella metsästyslinjaisella pennulla on olemassa metsästysominaisuudet.
Näyttelylinjaisella cockerilla voi metsästää. Se ei ole ehkä yhtä vauhdikasta ja näyttävää, mutta metsästyksellinen yhteistyö on mahdollista kouluttaa ja saada saalista. Näyttelylinjaisista löytyy erittäinkin riistaviettisiä koiria, jotka löytävät riistaa ja saavat sen liikkeelle. Näyttelylinjaisia on jalostettu pitkälti ulkomuodollisin perustein. Jos haluaa näyttelylinjaisesta metsästyskoiran, kannattaa valita koira suvusta, jolla on näyttöä taipumuksistaan ja etenkin koulutettavuudestaan. Eri sukujen ominaisuuksissa voi nimittäin olla suuriakin eroja. Turkinhoito näyttelylinjaisella vaatii myös paljon ja monien cockerimetsästäjien turkki onkin ajateltu lyhyeksi.
Mikäli puntaroi eri tyyppien välillä, kannattaa miettiä, mitä koiralta haluaa. Onko painotus suurimmaksi osaksi metsästyskäytössä? Onko kiinnostusta näyttelyissä käyntiin ja turkinhoitoon? Tutustumalla siihen, millaisia eri linjojen koirat ovat, valinta onnistuu varmasti. Kannattaa kartoittaa sopivia kasvattajia, ja valita sellainen, jolla on samat tavoitteet ja näkemykset kuin itsellä ja kykyä opastaa vastaantulevissa tilanteissa..
Metsästysaiheisia kuvia
Metso (kuva Eeva-Marja Jokinen)
Lehtokurppa (kuva Ulla Ruistola)
Riekko (kuva Tiina Karlström)
Fasaani (Kuva: Jukka Paroinen)
Fasaani (kuva: Jukka Paroinen)
Lehtokurppa (kuva Sami Myyryläinen)
Kyyhkynen (kuva Ulla Ruistola)
Fasaani (Kuva: Jukka Paroinen)
Fasaani (kuva Kati Tiensivu)
Ylösajo (Kuva: Ulla Ruistola)













