Seuraavassa on pyritty kertomaan niistä seikoista, jotka ovat nuoren koiran kehitykselle ensiarvoisen tärkeitä, jotta siitä kasvaisi kunnon koirakansalainen.
-
Kokemusmaailman kartuttaminen
Koiran pennun käyttäytymisen normaalille kehitykselle on tärkeää, että se saa mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia ympäristöstään. Jo kasvattajan luona pennun tulee saada tutustua toisiin koiriin, ihmisiin, huone- ja ulkotiloihin. Kun se noin 8 viikon iässä siirtyy uuteen kotiin, jatketaan pennun kokemusmaailman kartuttamista käymällä lyhyillä lenkeillä kodin ympäristössä ja ihmettelemällä liikennettä, lapsia, ihmisvilinää ja kaikkea sitä, mitä koiran elämään tulee koko sen loppuelämän kuulumaan. Pentu on tällöin herkässä kehitysvaiheessa, jolloin se muodostaa kuvaa maailmasta kaikkine kummallisuuksineen. Jos pennun kokemusmaailma on hyvin rajallinen tänä herkkänä aikana, voi seurauksena olla vaikeasti korjattavia käyttäytymisongelmia (pelokkuus, aggressiivisuus). Kaikki totuttaminen on kuitenkin tehtävä kunkin pennun omien resurssien puitteissa. Pentu ei saa missään tapauksessa pelästyä tai joutua paniikkiin. Se muistaa säikähdyksen kohteen ja mahdollisesti kaikki sitä muistuttavat kohteet loppuikäänsä epämiellyttävänä.
-
Laumajärjestyksen muotoutuminen ja ylläpitäminen
Ihmiset muodostavat koiran lauman. Laumaan voi toki kuulua toisia koiriakin, mutta koiran ja ihmisen välisen suhteen onnistuminen on merkityksellisin. Suhde perustuu hyvään ja oikeudenmukaiseen johtajuuteen, johon koira voi luottaa. Ihmisen tulee antaa koiralle tarkoittamansa viestit siten, että koira ne ymmärtää—on opittava puhumaan ”koiraa”. Vaikka koira ja ihminen ovat molemmat laumaeläimiä, ovat kommunikaatio- tapamme erilaiset. Koira käyttää kehon viestintää, kun taas ihminen pääasiassa sanallista. Koiran kehon viestejä oppii lukemaan viimeistään ”kantapään” kautta, mutta niihin olisi hyvä tutustua jo ennen koiran saapumista kotiin. Koiraa ei tule inhimillistää – siltä ei kysytä saako sen juuri nyt harjata vai haluaisiko se mieluummin nukkua? Lauman johtaja päättää milloin mitäkin tehdään ja lauman johtajan tulee olla päätöksissään johdonmukainen. Jos koira saa jonakin päivänä istua sohvalla ja toisena taas ei, ei se koe johtajaa kovin johdonmukaiseksi. Tällöin on vaara, että koira pyrkii ottamaan johdon omiin tassuihinsa.
Pennun tulee oppia, että sen on ansaittava tietyt asiat perheessä. Ennen ruuan antamista voi jo pieneltäkin pennulta vaatia istumista. Kun pentu on istahtanut, annetaan ruokakuppi ja pentu saa aloittaa syömisen luvan saatuaan.
Pennun ruokakuppiin tulee saada koskea kun pentu syö. Paras tapa tähän on ottaa kuppi pois kesken ruokailun ja lisätä siihen hiukan ruokaa. Kuppi annetaan tämän jälkeen takaisin pennulle. Näin pentu ei koe menettävänsä kuppia eikä sille tule tarvetta puolustaa ruokaansa. Samoin toimitaan lelujen ja muiden tavaroiden kanssa, joita pentu omii itselleen. Tavara otetaan pennulta hetkeksi pois ja sitä ihaillaan hetki ja annetaan takaisin. Harjoituksia toistetaan niin pitkään, että pentu suhtautuu neutraalisti tavaran tai ruuan pois ottamiseen. Jos pentu reagoi aggressiivisesti (murisee tai jopa näykkäisee), sille sanotaan terävästi ”ei” ja se poistetaan tämän jälkeen tilanteesta. Jotta se saisi ruuan tai lelun takaisin, on sen istuttava uudelleen jne.
Ulos mentäessä pennulta vaaditaan, että se istuu paikallaan ja odottaa vuoroaan lähteä ulos. Omistaja menee ensin ovesta ja antaa pennulle luvan tulla perässä. Hihnassa ei saa vetää. Pentua palkitaan heti, kun se kävelee vetämättä. Pennulle jutellaan ja voidaan käyttää myös makupalaa palkintona. Aina kun pentua palkitaan hyvin suoritetusta työstä—PALKINNON TULEE OLLA VÄLITÖN! Jo muutaman sekunnin viive hidastaa oppimista ja pentu saattaa yhdistää palkinnon johonkin ihan muuhun asiaan kuin esim. istumiseen käskystä.
Jokainen tietysti päättää itse missä haluaa koiransa nukkuvan. Eräs laumajärjestystä tukeva asia on kuitenkin paikka missä koira nukkuu. Omistajan vuode on aikamoinen kohotus arvoasteikossa. Pennun voi opettaa nukkumaan makuuhuoneessa omassa pedissään tai pentua ei tarvitse päästää makuuhuoneeseen ollenkaan. Laumajärjestyksen ongelmat näkyvät hyvin usein ensimmäisenä siinä, että omistaja ei enää pääsekään sänkyyn sen jälkeen kun koira on sinne ensin ehtinyt.
-
Hoitotoimenpiteiden suorittaminen
Kynsien leikkaus ja turkin hoito aloitetaan heti, kun pentu on saapunut uuteen kotiin. Jollei koira jo pikkupentuna opi käsittelyyn, tulee se olemaan vaikeaa koko koiran loppuelämän ajan. Pennulta vaaditaan, että se pysyy paikallaan kun sitä suihkutetaan, harjataan, trimmataan, sen kynsiä leikataan tai korvia puhdistetaan. Hoitotoimenpide viedään aina loppuun saakka, panee pentu hanttiin sitten kuinka kovin tahansa. Leikataan aluksi vaikka yksi kynsi päivässä!
Pentua tulee muutenkin kosketella ja käsitellä mahdollisimman paljon ja muulloinkin kun se on siihen itse suostuvainen. Sen suuhun pitää saada katsoa samoin kuin tassuihin koskea. Takkuja avattaessa ei saa rypistellä vastaan. Kun harjoittelu muistetaan tehdä aivan alusta alkaen, homma menee kuin itsestään! Pennun voi vaikka leikin lomassa kellauttaa selälleen ja vaatia sitä olemaan hetki paikallaan tässä asennossa pitämällä sitä kädellä paikallaan. Luvan saatuaan pentu saa nousta ylös ja leikki jatkuu. Leikki on tässä välitön palkinto hyvin suoritetusta tehtävästä. Kollega Kentalaa lainatakseni ”VATULOIKAA PENTUJANNE”—ne eivät ole posliinikoiria!
-
Yksinolon opettaminen
Pentu on opetettava olemaan yksin, vaikka se tulisikin perheeseen loma-aikana. Yksin oleminen ei ole koiralle laumaeläimenä mitenkään luontaista, vaan se tuntee yksin jäädessään pelkoa ja ahdistusta. Jos pentu ei ole oppinut olemaan ilman ihmisten seuraa, se jää ulvomaan perheen perään, hajottaa irtaimistoa tai tekee tarpeensa sisälle, kun se ensi kertoja jää yksin.
Yksin olon harjoittelu voidaan aloittaa vaikkapa laittamalla pentu toiseen huoneeseen taikka jonkin aidan taakse. Harjoitus on hyvä tehdä, kun pentu on leikeistään väsynyt ja valmis käymään levolle. Pennulle laitetaan huoneeseen jotakin mieluista tekemistä. Tärkeää on, ettei pennun mahdolliseen protestiin reagoida millään tavalla, vaan sitä mennään tervehtimään vasta, kun se on rauhoittunut. Omistajan tuleminen paikalle on tällöin palkinto hyvin suoritetusta tehtävästä. Jos omistaja tulee pennun huutaessa kita ammollaan, palkitaan sitä tästä väärästä toiminnasta ja huuto on seuraavalla kerralla entistä voimakkaampaa ja harjoituksella on ollut täysin toivottua päinvastainen vaikutus.
Osa koirista, jotka rikkovat paikkoja yksin ollessaan eivät pode eroahdistusta, vaan niillä on tekemisen puute. Näille vesseleille on tarjottava enemmän puuhaa omistajan ollessa kotona ja niille voi jättää ”puuhalaatikon”, jonka koira voi päivällä yksin ollessaan hajottaa ja levittää sisällön pitkin lattiaa. Toivottavasti ainakin huonekalut näin säilyvät.
Nina Menna, rodulle sydämensä menettänyt eläinlääkäri
Viimeisimmät kommentit