Raivosyndrooma on roskakoppanimitys kaikenlaisille cockerilla esiintyville aggressiivisen käyttäytymisen muodoille. Itse asiassa voidaan kysyä, onko tällaista oireyhtymää olemassakaan, vai onko kyseessä joukko eri syistä ilmenevää hyökkäävyyttä (pelko, dominanssi, epilepsia jne.)? Nimitystä on käytetty myös monilla muilla roduilla ilmenevistä alhaisen hyökkäävyyskynnyksen muodoista (englanninspringeri, berninpaimenkoira jne.).
Oman kokemukseni mukaan suurin osa hankalista cockereista on herkkiä, epävarmoja ja epäluuloisia yksilöitä, jotka ylireagoivat pieniin, jopa mitättömiltä tuntuviin ärsykkeisiin ja tämä reaktio jää päälle. Koira ei pääse ikäväksi kokemansa asian yli. Tällaista käyttäytymistä kutsutaan liialliseksi pehmeydeksi, jonka vastakohta on kovuus. Luonteen kovuus ei siis ole negatiivinen asia, vaan sillä tarkoitetaan koiran kykyä sietää jokapäiväiseen elämään väkisinkin kuuluvia ikäviä asioita ilman ylimitoitettua reagointia. Jos kokematon omistaja tietämättään tarjoaa epäluuloiselle yksilölle lauman johtajan paikkaa, ei koiran heikko psyyke kestä johtajuuteen liittyvää vastuuta, vaan koiralta menee helposti pasmat täysin sekaisin ja ongelma syvenee. Itseensä luottava oikealla tavalla kovahermoinen koira, jolla ei ole pienintäkään taipumusta reagoida ristiriitatilanteissa aggressiivisesti, olisi monelle meistä ihanteellinen kumppani niin näyttöön, käyttöön kuin kotiinkin!
Koira oppii nopeasti, että kun se puree omistajaa, jätetään hoitotoimenpiteet kesken ja koira pääsee luikahtamaan niistä eroon kuin "koira veräjästä". Tämä näkyy monesti trimmaajan vastaanotolla. Kotona jalopeuran lailla riehuva paholainen on trimmaajan pöydällä kuin pieni enkeli. Tai eläinlääkäri saa leikata koiran kynnet, vaikka omistaja ei saisi tulla koiran lähellekään kynsileikkurit kädessä. Mitä useammin koira pääsee toteuttamaan "opittua" aggressiota, sitä syvemmälle se juurtuu koiran käyttäytymiseen. Käytöshäiriöihin on puututtava ajoissa, jos niille halutaan jotain tehdä! Yksin ei kannata jäädä asiaa murehtimaan, vaan on reippaasti lähdettävä kysymään kokeneemmilta neuvoa. Ja joskus nämä "paholaiset", osoittautuvat niiksi "vain kerran elämässä" koiriksi, kunhan alkuvaiheen ongelmista päästään yli ja kunhan omistaja ensin oppii "puhumaan koiraa".
Jalostustoimikunta kerää tietoja hyökkäävästi käyttäytyvistä cockereista. Tiedot ilmoitetaan rodun kasvattajille kerran vuodessa Cockeripäivien yhteydessä. Näin pyrimme yhdessä parantamaan rodun luonnetta. Tässä työssä voit osaltasi auttaa meitä kertomalla mahdollisista ongelmista koirasi kanssa. Avustasi kiittäen jalostustoimikunta: nina.menna (at) kolumbus.fi
Nina Menna, eläinlääkäri
Viimeisimmät kommentit