Varsinainen opetus
Pennulle tulee opettaa sen nimi. On myös hyvä opettaa se tulemaan luokse tietyllä vihellyksellä. Yleisimmin käytetyt ovat joko kaksi lyhyttä vihellystä tai lyhyiden vihellysten sarja. Kutsua kannattaa vahvistaa kutsumalla koiraa nimeltä, viheltämällä ja palkitsemalla namilla. Tämä saa aikaan nopean assosiaation nimen, vihellyksen ja jonkin miellyttävän välillä. Mikään ei ole niin mukavaa pennuille kuin jokin syötävä. Anna pennun juoksennella ympäriinsä ja kutsu sitä sitten nimeltä samalla viheltäen. Kun pentu tulee, niin kehu sitä kovasti ja rapsuttele korvien takaa. Itsepäisissä tapauksissa juokse pennusta pois päin toistaen pennun nimeä ja vihellystä houkutellen sitä tulemaan luoksesi. Älä kuitenkaan tässä vaiheessa kutsu pentua luoksesi, kun sillä on jotain erittäin mielenkiintoista tekemistä. Odota, että sen huomio kiinnittyy sinuun. Opeta luoksetulo täysin varmaksi. Se vaatii satoja toistoja, mutta on sen arvoista.
Pieni dami (esim. pieni pallo, vanha hanska tai täytetty kaninnahka) voidaan esitellä pennulle, kun luoksetulo on opittu. Useimmilla cockereilla on luontainen noutamisvaisto. Kun heität damin pienen matkan päähän, niin varmasti nuorinkin pentusi juoksee sen luokse ja ottaa sen suuhunsa. Kun näin tapahtuu, niin kutsu pentu heti luoksesi nimellä ja viheltäen. Sinun kannattaa kyykistyä, ettet vaikuta liian isolta ja pelottavalta pennun mielestä. Vältä myöskin tuijottamsta pentua silmiin. Kehu sitä ja pidä hyvänäsi. Anna sen olla ylpeä "saalistaan". Ota se hyvin varovaisesti ja käytä vain pientä puristusta, jos se vastustaa luovutusta. Jos pentu mieluummin juoksee damin kanssa pois omaan koriinsa tms. täytyy olla sitä ovelampi. Siirry sen eteen (vaikka ihan koriin asti istumaan ja kutsu se luoksesi, kehu sitä ja ota sitten dami hellästi pois. Jos yrität ottaa sen pois liian nopeasti, pentu saattaa oppia kiertämään ympyrää ympärilläsi, mitä pitää kaikin keinoin välttää. Älä napaa esinettä pennulta tai jahtaa sitä. Niin tekemällä saat vain hallaa aikaiseksi. Hyvä, siisti tuominen on hyvin tärkeää harjoitetulle metsästyskoiralle.
Aluksi pennun voi antaa heti juosta noutamaan heitetty dami. Jatkossa sen tulisi kuitenkin istua heitettäessä ja noutaa vain luvan kanssa. Tätä ei voi opettaa ennen kuin pentu on oppinut istumaan käskystä. Se onkin seuraava tärkeä askel koulutuksessa. Damiharjoituksia ei tässä vaiheessa saa tehdä liikaa (1-3 kertaa riittää). Niitä tulisi tehdä vain sen verran, että innostus ja halu palata säilyy. Kun pentusi kasvaa isommaksi ja alkaa osata, voit muunnella harjoitusta heittelemällä damia piiloon. Nosta vaikeustasoa pikkuhiljaa: korkeaan heinikkoon, risukkoon tms. Näin vahvistat metsästysviettiä, rakkautta pöpeliköihin ja nenän käyttöä. Harjoituksista kannattaa tehdä vaihtelevia. Tällöin koira ei kyllästy.
Pennun ollessa noin puolen vuoden ikäinen, sen pitäsi olla riittävän rohkea kestääkseen kunnon tottelevaisuuskoulutuksen. On tietysti yksilöllisiä eroja ja siksi ei mitään nopeaa ja varmaa sääntöä iästä ei voi antaa. Rohkeat pennut voivat aloittaa varhaisemmin kuin ujot. Joka tapauksessa sinun tulisi tehdä kaikkesi valaaksesi itsevarmuutta ja rohkeutta pentuun. Ota se mukaansi minne menetkin. Anna sen tutustua ihmisiin ja asioihin, jotta sen itseluottamus kasvaisi. Näin ei käy pennulle, jos sitä pidetään tiukasti muusta maailmasta erossa. Tietenkään sinun ei pidä mennä toiseenkaan ääripäähän ja antaa kaikkien häärätä pennun kanssa ja kosketella sitä. Terve maalaisjärki tässäkin asiassa on hyvä.
Viimeisimmät kommentit