Cockerspanieli on yleensä mitä parhain kumppani ja koko perheen seuralainen.
On syytä kuitenkin muistaa, että vaikka koira otettaisiin perheeseen lapsen toivomuksesta, on lemmikki viime kädessä aina aikuisen vastuulla. Jos vanhemmat eivät ole valmiita koiraa hoitamaan, on ajatus koiran ottamisesta parempi unohtaa tai ainakin siirtää tuonnemmaksi, kunnes asiaa on vakavasti harkittu. Lasten innostus koiraan voi kadota hyvinkin pian ja nuorten elämän tilanne opiskeluiden, seurustelun ja harrastusten myöta muuttua nopeasti. Vastuu koirasta jää siis useimmiten vanhemmille.
Cockerspanieli on, koostaan huolimatta, suhteellisen voimakas koira, jota pienen lapsen on vaikea hallita. Koiran ulkoilun ja kasvatuksen tulisi siis olla ainakin aluksi aikuisten vastuulla. Lapsille vastuuta tulisi jakaa vasta vähitellen, kun he pystyvät käsittelemään koiraa vaivatta ja ovat siihen kypsiä. Vastuuseen kasvaminen tapahtuu yksilöllisesti, eikä ole suoranaisesti sidoksissa lapsen tai nuoren ikään.
Koiralla on myös kasvatuksellinen merkitys: lapsi oppii osoittamaan tunteitaan ja kantamaan vastuun toisesta elävästä olennosta. Koiranpito on myös elämäntapa ja koiraperheen lapsesta tulee usein koiran omistaja aikuisenakin.
Sirpa Ahonen
Viimeisimmät kommentit