Ensimmäistä koiraa hankittaessa on usein täysin makukysymys kumpaan sukupuoleen päädytään. Toiset valitsevat uroksen, peläten juoksun vaikeuttavan elämää. Toiset ajattelevat itsenäisemmän uroksen olevan vaikeammin hallittavissa. Joskus koiraan on päädytty vain, koska se oli pentueen viimeinen, eikä muuta ollut enää jäljellä. Jos on kiinnostusta teettää omalla koiralla pennut, kallistutaan luonnollisesti nartun puolelle. Koiran sukupuolta on harkittava tarkemmin, jos perheessä/lähipiirissä on jo koiria.

Suurin ero nartun ja uroksen välillä on sukupuolikäyttäytymisessä. Urokset ovat luonteeltaan tasaisempia kuin nartut, joiden käyttäytyminen vaihtelee juoksukierron vaiheiden mukaan. Narttukoiran omistajan on opittava seuraamaan koiransa juoksuja, jottei vahinkoja pääsisi tapahtumaan. Ja jos pentujen toiveessa elellään, myös jotta narttu ajallaan saadaan kantavaksi. Nartulla on juoksu keskimäärin kahdesti vuodessa, kun taas uros on valmis astumaan aina, tultuaan sukukypsäksi.

Ensimmäinen juoksu ajoittuu cockerspanieli-nartulla tyypillisimmillään noin 8–9 kuukauden ikään. Yhtä mahdollista kuitenkin on, että juoksu alkaa jo aikaisemminkin tai vasta vuoden iän jälkeen. Vaikka narttu ei ensimmäisen juoksun aikoihin olekaan täysin aikuinen, juoksu on kuitenkin sukukypsyyden merkki. Innokkaita uroksia on samalla tavoin välteltävä kuin myöhemmissäkin juoksuissa. Varsinaisen juoksun katsotaan alkaneen päivästä jolloin vuoto alkaa. Yhden koiran perheessä, tai perheessä jossa on vain narttuja, voi ensimmäinen juoksu tulla melko varkain, jos juoksua edeltäviä merkkejä ei tunnisteta. Alun tunnistaa herkemmin, jos kotona on uros, tai jos narttu nukkuu vaalealla alustalla. Seuraamalla säännöllisesti onko nartun vulva turvoksissa ja kokeilemalla paperilla onko vuoto alkanut, yleensä saadaan se ensimmäinenkin "juoksupisara" talteen ja juoksun ensimmäinen päivä tarkemmin selville. Kun verinen vuoto loppuu (useimmiten noin 9–10 juoksupäivä), narttu kosiskelee pian uroksia kääntelemällä häntäänsä sivuun ja työntää takapäänsä uroksen nuuhkittavaksi, kosiskelu normaalisti alkaa jo päivää paria ennen kuin narttu sallii uroksen astumisyritykset. Parhaat päivät yleensä ajoittuvat noin 10–15 juoksupäivän kieppeille, jolloin juoksu on "herkullisimmillaan", kunnes tulee päivä jolloin narttu sanoo jo urokselle sen yrittäessä selkään. Varmuuden vuoksi on narttua pidettävä erillään uroksista vielä 2–3 viikkoa vuodon loppumisesta, ettei vahinkoja pääse tapahtumaan.

Juoksun päätyttyä alkaa lepoaika, jolloin on normaalia, ettei narttu hyväksy uroksien astumisyrityksiä. Jotkut narttukoirat oppivat sanomaan ”ei” uroksille varsin tehokkaasti. Ne saattavat näytellä hampaitaan ja tällä keinoin komentavat urokset pois. Tämä ei tee nartusta vihaista, vaan kuuluu normaalina osana nartun elämään. Lepoajan loppupuolella narttu muuttuu leikkisämmäksi ja leikkivaiheen mentyä ohi on seuraava juoksu kohta puolin tiedossa.

Juoksun välien pituus vaihtelee normaalisti 5 kuukaudesta vajaaseen vuoteen. Juoksujen väli voi jonkin verran vaihdella koiralla juoksusta toiseenkin ja saman perheen narttu koirat tekevät juoksun ajan mittaan melko peräkkäin. Noin pari kuukautta juoksusta, aikana jolloin astutettu koira synnyttäisi pennut, myös nartun, jota ei ole astutettu hormonitoiminnassa tapahtuu muutoksia, joita kutsutaan valeraskaudeksi. Valeraskauden oireet ovat yksilöllisiä: koira voi tehdä pesää ja kanniskella pennun korvikkeina pitämiään leluja. Nisät voivat kasvaa ja niistä voi alkaa tihkumaan maitoa, turkki vaihtua ja pahimmissa valeraskaus oireissa narttu voi jopa valesynnyttää. Useimmiten valeraskaus aika menee nartuilla kuitenkin ohi melko huomaamatta. Voimakkaissa oireissa avuksi löytyy eläinlääkärin määräämä lääkitys.

Naapuriston narttujen juoksut voivat olla rasite uroksen omistajille. Urokset voivat rapsuttaa ovea ja vikistä levottomina ulos. Tilaisuuden saatuaan, esim. vapaana lenkillä juostessaan, ne voivat karata juoksuisten tyttökoirien perään. Jotkut huomaavat naapuriston narttujen olevan juoksussa, siitä, että omalle urokselle ei enää maistu ruoka. Kaikilla uroksilla ei näin selviä muutoksia käyttäytymisessä kuitenkaan tule, vaan keskimäärin lähistön juoksut menevät ohi hyvinkin huomaamatta.

Urokset ovat myös reviiritietoisempia kuin nartut. Uroksen kanssa lenkkeilessä pysähdellään useammin merkitsemään muiden koirien hajuja. Nartutkin saattavat merkkailla, jos kyseessä on dominoivampi narttu tai aika rupeaa lähentelemään juoksua, mutta käytös on uroksille tyypillisempää. Testosteronia uhkuva reviiritietoi- sempi uroskoira voi olla hanakampi yhteenottoihin myös saman sukupuolen edustajien kanssa. Rotujen välillä eroja kuitenkin löytyy ja useimmat cockerspanieli-urokset pärjäävät hyvin myös samaa sukupuolta olevien kanssa, joten koiran kanssa voi hyvin käydä myös koira-puistoissa ja -tilaisuuksissa, jolloin koira oppii sosiaaliseksi muiden koirien kanssa.

Jos perheen koiralle harkitaan kaveriksi toista koiraa, ensimmäisenä mieleen tulee se, kuinka koirat tulevat pärjäämään keskenään. Melko varmasti ongelmitta pääsee, jos koirien välinen ikäero on tarpeeksi suuri, ja/tai jos koirat ovat eri sukupuolta. Tällöin juoksun ajaksi on hyvä sopia nartulle hoitopaikkaa valmiiksi jo ennen koiran hankintaa. Kotona pidettäessä uros ja narttu on pidettävä juoksun ajan erossa toisistaan ja normaali kodissa tämä voi olla vaikea järjestää. Juoksuaika voi olla myös urokselle stressaava. H-hetken lähestyessä uros pyrkii nartun luo ja saattaa laulaa luritella lemmentunnustuksia tyttökoiralle yötä päivää. Jos haluaa nukkua yönsä rauhassa ja nartulle ei löydy juoksuhoitopaikkaa, on parempi valita toinen koira samaa sukupuolta kuin vanhempikin koira. Tällöin elämä, narttukoiraperheessäkin on juoksun aikoihinkin, huomattomasti mutkattomampaa Koirat voi pitää yhdessä ja lenkittää samaan aikaan hihnassa.

Harrastuskoiraa valitessa toisista narttu on ainoa oikea ratkaisu, toiset taas valitsevat uroksen, jonka kanssa harrastamiseen ei tule juoksusta johtuvia taukoja. Harrastuskoiraa valitessa ei ainoana kriteerinä kannata kuitenkaan pitää koiran sukupuolta, vaan koira kannattaa valita muilla perusteilla, varsinkin, jos kyseessä on perheen ainoa koira.

Sukupuoliin liittyviä stereotypioita ja tabuja riittää myös koiramaailmassa. On hyvä muistaa, että koirat ovat kuitenkin yksilöitä sukupuolestaan huolimatta ja samaa sukupuolta olevat koiratkin käyttäytyvät samoissa tilanteissa hyvin eri tavoin.

Sirpa Ahonen